Meri voisi huonommin, jos emme olisi toimineet

Jokakesäinen ikävä ilmiö –vihertävänä meren pinnalla vellova sinilevä on jälleen täällä. Runsaat ravinteet, tyyni sää ja lämpö luovat levämassoille täydellisen kasvualustan. Ilmiö harmittaa uimareita ja veden äärellä harrastajia, mutta suurinta vahinkoa se aiheuttaa meren asukeille. Sinilevän massaesiintymät ovat yksi Itämeren suurimman ongelman, rehevöitymisen oire. Rehevöityminen kiihdyttää meren luontokatoa, sillä sen aiheuttama veden sameneminen, rihmalevien liiallinen lisääntyminen ja happikato estävät monien lajien elinmahdollisuudet.

Toivoa kuitenkin on! Mallinnustutkimuksen mukaan viime vuosikymmeninä tehdyt ponnistelut meren suojelemiseksi ovat kantaneet hedelmää. Ilman tehtyjä päästövähennyksiä levää olisi nyt kaksinkertainen määrä ja meren hapettomat alueet olisivat 80 prosenttia nykyistä suuremmat. Meidän on siis jatkettava sinnikkäästi pelastustyötä. Sinilevän määrää voidaan vähentää vain puuttumalla sen juurisyyhyn: ravinteiden päätymiseen mereen. Mitä nopeammin vähennämme kuormitusta maa- ja metsätaloudesta sekä jäte- ja hulevesistä, sitä todennäköisemmin tulevaisuudessa voimme nauttia kirkkaista vesistä – ja meren eliöt voivat saada koteihinsa taas hyvät oltavat.

Mitä yksittäinen ihminen voi sitten tehdä? Vaikuttavin keino on lisätä omalle lautaselle lihan sijaan kasviksia ja kotimaista villikalaa ja tähän kannustamme myös Itämeripäivänä. Katso vinkit herkullisiin Itämeri-annoksiin ja lue miten Itämeripäivänä koko Suomi suojelee merta syömällä kalaa!

Kuva: Pekka Tuuri