Vieraana merihistorioitsija Mikko Huhtamies

Merihistorioitsija, pohjoismaisen historian dosentti Mikko Huhtamies esittelee uusinta teostaan Seitsemäs vyöhyke: pohjoista merihistoriaa (1200-1600). Huhtamies kertoo kirjastaan sen hienojen, värikkäiden kuvien kautta. Kuvat ovat peräisin Euroopan eri arkistoista ja museoista.

Mikko Huhtamiehen Seitsemäs vyöhyke tarkastelee laaja-alaisesti Itämeren ja erityisesti Suomenlahden historiaa 1200-luvulta 1600-luvulle. Millaisilla aluksilla Itämerellä liikuttiin ja miten laivat pääsivät määränpäähänsä ilman karttoja tai valomajakoita? Mikä on totuus laivoja hämäävistä harhatulista ja miten haaksirikkoaluksia ja niiden lasteja kohdeltiin? Millä tavoin Mikael Agricola ohjeisti merenkulkijoita Rukouskirjassaan?

Kirjan aikajänne ulottuu keskiajalta suurvaltakauden alkuun. Keskiajalla Itämeren kauppaa hallitsi Lyypekin johtama Hansaliitto. Sen vaikutus taantui 1500-luvun alussa, kun Ruotsista tuli Vaasa-dynastian johtama keskusjohtoinen merivaltio. Ruotsissa rakennettiin tuolloin maanosan suurimmat sotalaivat. Espanjan Filip II kiinnostui samoihin aikoihin Pohjolan laivanrakennuksesta ja metsävaroista. Suomen takametsien tervahaudat kytkeytyivät näin ensi kertaa globaaliin kauppaan ja aikakauden lukuisiin sotiin. Eurooppalaisia armadoja ei olisi voitu rakentaa ilman Suomen metsistä saatua raaka-ainetta.

Espoo ja sen kylät olivat kytköksissä rannikon meriliikenteeseen ja sitä kautta hansakaupunki Tallinnaan ja Keski-Eurooppaan. Rikkonainen saaristo aiheutti haaksirikkoja mutta myös suojeli vihollisen hyökkäyksiltä. Espoon saaristossa pystyi liikkumaan ilman luotsia vain se, joka sen tunsi.

Kirja perustuu alkuperäislähdeaineistoon ja laajaan tutkimuskirjallisuuteen.

Lopussa jää aikaa kysymyksille ja keskustelulle. Teosta on paikan päällä myytävänä suoraan kirjailijalta edulliseen hintaan. (Maksu joko käteisellä tai MobilePaylla.)